maanantai 4. marraskuuta 2013

Mertsi ja muskelit



Syöksyin fillarilla Aleksia pitkin. Vilkaisu kelloon sai polkimet pyörimään. Marraskuun harmaus ja akateeminen vartti roikkuivat niskassa.
Pian horisontissa jo häämöttikin koulukaverin selkä, ja saavutettuani hänet jatkoimme matkaa yksissä tuumin. Opettajamme jaksoi kärsivällisesti odottaa löperöitä myöhästelijöitä, ja saimme lippumme. Odottelimme vielä hetken verkkareihin sonnustautunutta, poliittisesti latautunutta lihaskimppu –toveriamme. Hänen saapuessaan kierros Kätevä, Tekevä, Lukeva –messuilla oli valmis alkamaan.

Ryhmän sisällä nousi heti yksi puheenaihe ylitse muiden. Makkara. Oi tuon lihaisen (jauhoisen) herkun tuoksu leijaili sieraimiin ja sai vatsat kurnimaan. ”Kyllä, kyllä, minullekin makkaraa!” pötsi huusi. Metrilakujen värikäs kirjo hypnotisoi. Pysyimme kuitenkin tiukkana, matin heiluessa kukkarossa se on helppoa, ja jatkoimme matkaa harrastusosastolle. Pällistelimme aikamme pienoisrautateitä, lennokkeja ja nukkekoteja. Muisto nukkekodin kimputtamisesta vanhemmilta nousi mieleen. Taitaapa tuo neuvottelu-kiristys-uhkailu –taidoista kertova vaaleanpunainen taidonnäyte törröttää vintillä vieläkin.

Seisoimme hetken kauko-ohjattaville autoille rakennetun kilparadan vieressä. Tulostaulun edessä, näkymät muilta kisan seuraajilta peittäen, tottakai. Pohdin kuinka rasittavaa työtä autoja työkseen kyttäävät järjestymiehet joutuvat tekemään. Autot viuhahtavat ohitse satoja kertoja rytmissä johon aivot nopeasti tottuvat. Kuvittelisin, että ihminen lakkaa pian välittämästä ja silmäluomet alkavat lupsua. Vähän sama efekti kuin bussilla matkustaessa.
Toisin kuin bussissa, pään retkahtaessa lempeästi vierustoverin olkapäälle ja takaisin, tässä hommassa nukahdettuaan herää vasta ajoradalle mätkähtäessä, pikkuformulan iskeytyessä ikävästi otsalohkoon. Polvetkin siinä varmaan tulisi kipeäksi tuntikausia kyykistellessä. Jatkoimme matkaa.

Mediatalo ESA:n järjestämä ”Monimediallinen lukeminen” –paneelikeskustelu oli ainakin silmämääräisesti tarkisteltuna suosittu messuvieraiden keskuudessa. Etelä-Suomen Sanomien toimituspäällikkö Elina Salo kertasi toimittajan roolia muuttuvassa mediakentässä ja Launeen koulun Suvi Kaipainen avasi lukemisen merkitystä koululaisen maailman kautta. Kirjailija Kalle Veirto veisteli keskusteluun omat mielipiteensä, mutta ehkäpä eniten yleisöä sykähdyttäneet panelistit olivat lahtelainen räppäri Brädi ja legendaarinen urheiluselostaja Antero Mertaranta.

Brädi kertoi nauttineensa hyvästä koulumenestyksestä. Mertsi taas halusi korostaa kapinallisen roolia. Hän kertoi lukevansa paljon kaikenlaista kirjallisuutta, sekä seuraavansa jatkuvasti korvat höröllään ympäristöään. Mertaranta on oiva esimerkki siitä, miten rikas kieli pulppuaa lähteestä jota ruokitaan. Hän muisti korostaa, että mediatyöläisen on laitettava taustat kuntoon. Toisin sanoen faktat pitää olla hallussa, jotta voi pärjätä työelämässä. Vaikka olisi kuinka supliikkimies tai nainen, sisältöä täytyy löytyä. Tyhjää jauhava mylly ei pitkään pyöri.

Messuhallilta pois kävellessämme juttelimme kepeästi niitä näitä. Kuin puun takaa, Brädin kanssa itsensä kuvauttanut kaverini huudahti: ”Vitsi se oli i-so!”, ei jäänyt epäselväksi mikä jäi muskeleihin mieltyneen toverin mieleen messuilta päällimmäisenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti