Syöksyin fillarilla Aleksia pitkin. Vilkaisu kelloon sai
polkimet pyörimään. Marraskuun harmaus ja akateeminen vartti roikkuivat
niskassa.
Pian horisontissa jo häämöttikin koulukaverin selkä, ja
saavutettuani hänet jatkoimme matkaa yksissä tuumin. Opettajamme jaksoi
kärsivällisesti odottaa löperöitä myöhästelijöitä, ja saimme lippumme. Odottelimme
vielä hetken verkkareihin sonnustautunutta, poliittisesti latautunutta
lihaskimppu –toveriamme. Hänen saapuessaan kierros Kätevä, Tekevä, Lukeva
–messuilla oli valmis alkamaan.
Ryhmän sisällä nousi heti yksi puheenaihe ylitse muiden.
Makkara. Oi tuon lihaisen (jauhoisen) herkun tuoksu leijaili sieraimiin ja sai
vatsat kurnimaan. ”Kyllä, kyllä, minullekin makkaraa!” pötsi huusi. Metrilakujen
värikäs kirjo hypnotisoi. Pysyimme kuitenkin tiukkana, matin heiluessa
kukkarossa se on helppoa, ja jatkoimme matkaa harrastusosastolle. Pällistelimme
aikamme pienoisrautateitä, lennokkeja ja nukkekoteja. Muisto nukkekodin
kimputtamisesta vanhemmilta nousi mieleen. Taitaapa tuo
neuvottelu-kiristys-uhkailu –taidoista kertova vaaleanpunainen taidonnäyte
törröttää vintillä vieläkin.
Seisoimme hetken kauko-ohjattaville autoille rakennetun
kilparadan vieressä. Tulostaulun edessä, näkymät muilta kisan seuraajilta peittäen,
tottakai. Pohdin kuinka rasittavaa työtä autoja työkseen kyttäävät
järjestymiehet joutuvat tekemään. Autot viuhahtavat ohitse satoja kertoja
rytmissä johon aivot nopeasti tottuvat. Kuvittelisin, että ihminen lakkaa pian
välittämästä ja silmäluomet alkavat lupsua. Vähän sama efekti kuin bussilla
matkustaessa.
Toisin kuin bussissa, pään retkahtaessa lempeästi
vierustoverin olkapäälle ja takaisin, tässä hommassa nukahdettuaan herää vasta
ajoradalle mätkähtäessä, pikkuformulan iskeytyessä ikävästi otsalohkoon.
Polvetkin siinä varmaan tulisi kipeäksi tuntikausia kyykistellessä. Jatkoimme
matkaa.
Mediatalo ESA:n järjestämä ”Monimediallinen lukeminen”
–paneelikeskustelu oli ainakin silmämääräisesti tarkisteltuna suosittu
messuvieraiden keskuudessa. Etelä-Suomen Sanomien toimituspäällikkö Elina Salo
kertasi toimittajan roolia muuttuvassa mediakentässä ja Launeen koulun Suvi
Kaipainen avasi lukemisen merkitystä koululaisen maailman kautta. Kirjailija
Kalle Veirto veisteli keskusteluun omat mielipiteensä, mutta ehkäpä eniten
yleisöä sykähdyttäneet panelistit olivat lahtelainen räppäri Brädi ja
legendaarinen urheiluselostaja Antero Mertaranta.
Brädi kertoi nauttineensa hyvästä koulumenestyksestä. Mertsi
taas halusi korostaa kapinallisen roolia. Hän kertoi lukevansa paljon
kaikenlaista kirjallisuutta, sekä seuraavansa jatkuvasti korvat höröllään
ympäristöään. Mertaranta on oiva esimerkki siitä, miten rikas kieli pulppuaa
lähteestä jota ruokitaan. Hän muisti korostaa, että mediatyöläisen on
laitettava taustat kuntoon. Toisin sanoen faktat pitää olla hallussa, jotta voi
pärjätä työelämässä. Vaikka olisi kuinka supliikkimies tai nainen, sisältöä
täytyy löytyä. Tyhjää jauhava mylly ei pitkään pyöri.
Messuhallilta pois kävellessämme juttelimme kepeästi niitä
näitä. Kuin puun takaa, Brädin kanssa itsensä kuvauttanut kaverini huudahti: ”Vitsi se oli i-so!”, ei jäänyt epäselväksi mikä jäi
muskeleihin mieltyneen toverin mieleen messuilta päällimmäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti