
Katselen avaimenreiästä ulos. Ihmettelen tapahtunutta muutosta. Polulle on tiputeltu hevosenkenkiä. Kaukaa vihreän keitaan takaa siintää pulppuava suihkulähde. Se tulvii yli ja kastelee maata, joka on alkanut jo syntyä uuteen kevääseen. Kuin taikurinsauva olisi heilahtanut ja luonut luonnon uudestaan. Auringon valo hohtaa uusissa lehdissä. Yht´äkkiä kuulen nuolen suhahtavan takaseinään. Käännyn, ja näen pelottavan varjon. Kuka tuo on jota pelkään? Herään matkapuhelimen pirinään.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti