Maaliskuun ensimmäiset viikot kuluivat toimittajan työtä
Etelä-Suomen Sanomissa harjoitellen. Myös luokkakaverini Ida suoritti
harjoittelun samassa paikassa.
Tehtävät, joita toimituspäälliköltä saimme, olivat
monipuolisia ja mielenkiintoisia. Kysymys/vastaus –formaatilla päivittelimme
muun muassa miksi Sokkarin vessassa on vielä siniset valot, ja miksi taksin
aloitusmaksu vaihtelee. Ensimmäisenä päivänä teimme myös gallupin. Kyselimme Lahden keskustassa minkälaisia hankintoja lahtelaiset ovat
viimeksi tehneet.
Viikkoon kuului myös Tiirismaan yläkoulun ja lukion
oppilaskuntien hallitusten jäsenten haastatteluja, joista sorvasin kysely
–tyyppisen jutun. Nuoria oli mukava jututtaa, ja samalla sai itsekin kuulla
mikä on Lahden nuorisovaltuusto, ja mitä se tekee.
Harjoittelun aikana tein kainalojuttua kaupungintalon
paloturvallisuuteen liittyen, ja pääsin tekemään ensimmäistä kertaa myös
videogalluppia. Toimittaja ja videokuvaaja kameransa kanssa saattaa kuulostaa
pelottavalta kohdattavalta, mutta yllättävän nopeasti ja kivuttomasti saimme 12
lahtelaismiestä kertomaan miten he ovat viimeksi naista muistaneet. Galluppi
tehtiin siis naisten päivän aattona, naisten kunniaksi.
”Ajassaan” osioon pääsin tekemään kaksikin hyvin
mielenkiintoista kulttuurijuttua. Jututin lahjakasta tanssijalupausta, Riina
Paarmaa Lahden Tanssiopiston tiloissa. Hymyilevän nuoren naisen kuvaaminen oli
varmasti kuvaajallekin mukava keikka, sillä hän alkoi pyytämättä improvisoimaan
tanssiliikkeitä, eikä ujoudesta tai jäykkyydestä ollut tietoakaan. Myös
juttupuolella sujui mukavasti ja materiaalia oli helppo saada, kiitokset siitä
Riinalle.
Mielenkiintoinen keikka tuli vastaan kasisalilla, jonne
lähdin tekemään juttua Lahden inkeriläiskuorosta. Paitsi että kuoro ei ollut
inkeriläiskuoro, vaan monikulttuurinen, pääkielenä venäjä. Löytyipä kuorosta
yksi suomalaismieskin, joka tulkkasi kysymykseni ja venäläisen kuoronjohtajan
vastaukset. Kun ryhmä päästettiin musisoimaan, riemu repesi hetkessä. Tila oli
täynnä laulua ja tanssia. Kappaleiden välissä kuultiin kiihkeää kommentointia
ja hyväntahtoista väittelyä. Eläväistä porukkaa, täytyy sanoa.
Pääsinpä vielä toisen toimittajan ja kuvaajan kanssa
”Presidentintekijät” elokuvan ensi-iltaankin. Tosin odottelemaan katsojia
elokuvateatterin ovien taakse. Tehtävänanto oli tehdä gallup 7-8 henkilölle, ja
kysyä mitä mieltä he elokuvasta olivat. Paljastui, että salissa oli vain viisi
henkilöä, joista yksi oli Ylen toimittaja. Jututimme sitten näitä neljää muuta
henkilöä, ja ihan hyvä kyselyhän siitä tuli. Tapahtumasta saatiin väännettyä myös uutinen nettiin.
Viimeisen päivän kunniaksi kokeneet toimittajat tarjosivat
meille kakkukahvit ja eväitä tulevaisuuteen hyvien vinkkien muodossa.
Kiitoksia niistä! Harjoitteluaika oli kaiken kaikkiaan erittäin antoisa ja sain
myös hyvää palautetta niin toimituspäälliköltä, kuin muilta toimittajiltakin. Mukavimmalta tuntunut palaute tuli kuitenkin itse juttujen kohteilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti